About
El Blog!, Touppi's Super Eleet Blog.
Tuomas Toivonen
Subscribe
Subscribe to a syndicated feed of my weblog,
brought to you by the wonders of RSS.
Flavours
There's more than one way to view this weblog; try these flavours on
for size.
Links
These are a few of my favourite links.
Sun, 19 Mar 2006
sunnuntaina 19.3.2006
Saavuin juuri kämpille ja perin kummallista - niin kummallista, että on heti kirjoitettava. Mikään ei ole muuttunut. Olen ollut kolme kuukautta Suomessa ja on kuin palaisin viettämästä viikonloppua Beirutissa. Jääkaapissa on edelleen vanhat vesipullot, erityisen viileinä, syyrialaiset tiivistemehut, joista saa vain tahmeaa mönjää vesilasillisen pohjalle, tyhjät pullot keittiön pöydällä ja kaksi libanonilaista viinipulloa Choutturamasta - se kauppakahvila, jossa likimain aina taksit pysähtyvät lähellä rajaa - molemmat täysiä, ei Ksaraa, mutta yksi Chateau Kefraya ja toinen Nakad, molemmat Bekaan laaksosta, sekä tietysti puolikas pullo jordanilaista Bavrok vodkaa, josta appelsiinitiivistemehulla saa mitä karmaisevimpia ruuvimeisseleitä.
Makuuhuoneen prinsessapedissä on puhtaat lakanat ja ihana paksu täkki Mezzeh autostradan Rankoussista, eipä ole tainnut karhut nukkua prinsessan ollessa poissa vai miten päin se menee. Olohuoneen tuolilta löytyy nivaska hihattomia t-paitoja, en viitsinyt raahata niitä Suomeen sekä puolen tusinaa käyttämättömiä, Nikea kloonaavia ja aivan liian pieniä sukkia, jotka minulle onnistuttiin myymään kerran Baramkessa odottaessani taksia täyttyväksi kohti Beirutia. Suurlähetystön Suomi-esitteet ja joulukuuta osoittava Suomi 2005 -kalenteri ovat tietysti paikallaan.
Uskaltauduin vessaan. Taskulamppu on sekin tallella, mutta tällä kertaa kämpässä onneksi on sähköt. No, olipa siivo. Minunkin epäkelpo nenäni haistaa kämpässä oudon ödöörin, johon lienin aiemmin tottunut. Ei torakoita, elävinä tai kuolleina, mutta kasoittain hiekanjyväsiä, joita muurahaiset termiitteinä möyhivät talon rakenteista. En kyllä myönnä jättäneeni vessaa moiseen siivoon, en varmasti. Kämpän lattia on muutenkin aika inha, ei houkuttele tallustelemaan pehmein villasukin, sain ne joululahjaksi. Kolmessa kuukaudessa kuontaloni sulkasato on ehtinyt kerääntyä palleroiksi lattialle ja kasoiksi nurkkiin.
Lienee aika suunnata kioskikaupalle. Aamiasta tarvitsisin ja ehkä löytyisi korkkiruuvi maistaakseni lasillisen Kefrayaa.
Eipä löytynyt tuosta paremmasta (siis isommasta ja markettimaisemmasta eli tyhmälle länsimaalaiselle helpommasta ja kontaktia välttelevämmästä) kaupasta korkkiruuvia (miksi löytyisi, kun olutkin on non-alcoholic; kioskien alkoholiton siideri on tosin hyvää) eikä myöskään arabirieskaa, joka tappiona on merkittävämpi. Mahtaisinko vaivautua köpöttelemään Iranin ja Kanadan suurlähetystöjen tienoille Family Mart -kauppaan, sieltä varmasti saisin korkkiruuvin ja muutakin hyödyllistä. Pizzan saisi siitä vierestä myös. Ottaisi mukaan Jemenin matkakirjan ja lueskelisi hetken. Vähän on väsy, mutta ei kuitenkaan uni tule, sellainen levoton olo uusvanhaan ympäristöön saavuttaessa.
Niin, Pampan appelsiini-porkkanaa onneksi löytyi, se on kerrassaan mainiota mehua, mutta kierrättämättömät lasipullot ovat aivan katastrofi. Katsos, äidin ja isän vuosi sitten tuomia pääsiäisserviettejä on vielä muutama keittiössä.
En vaivaudu sittenkään kävelemään kauemmas kuin lähimmälle kioskille. Saan arabirieskaa, syön sen kera halwaa, rahkaa ja hilloa. Kaverit kioskissa naurahtavat astuessani sisään. Kumma ajnabee, ulkomaanelävä, on näemmä saapunut takaisin.
Kävelen ulos kaupasta ja kiertelen korttelin ympäri yrittäen löytää rummutuksen lähteen. Se kaikuu kerrostaloista sinne tänne ja löydän talon, jossa lienee käynnissä jonkinlaiset juhlat vasta hetken maleksittuani.
Katselen keittiön ikkunasta, autot tööttäilevät Hafez al-Assadin motarilla, kaupunki ja minareettien vihreä hehku siellä täällä. Tympäisevää. Olen jo kerran lähtenyt täältä, olen jättänyt nämä näkymät, pidin niistä, mutta ei tämä ollut koti, eksoottista ja väliaikaista vain. Olla uudelleen täällä on vain tympäisevää, en osaa innostua samalla tavoin kuin aiemmin.
On vaikea innostua Syyriasta uudelleen. Olen täällä vain tekemässä työn eikä sekään ole kovin kiehtovaa. Lueskelen matkakirjaa Jemenistä, haluisin sinne pian, täällä on niin yksinäistä.