About
El Blog!, Touppi's Super Eleet Blog.
Tuomas Toivonen
Subscribe
Subscribe to a syndicated feed of my weblog,
brought to you by the wonders of RSS.
Flavours
There's more than one way to view this weblog; try these flavours on
for size.
Links
These are a few of my favourite links.
Sat, 25 Mar 2006
Kolmekymmentä vuotta ja yksi kuukausi. Olen ehtinyt aikani vaeltaa. Lienenkö mitään oppinut? Marisin illalla irkkiin pitäessäni töistä taukoa. Kirosin työtäni ja sen implikaatioita. Kevensin sydäntäni. Mahtavat #kasvualla piakkoin taas kyllästyä. Syyriassa taas. Saadaan kuulla toistuvia angstisia vuodatuksia kanavalla, sitten se taas menee, tekee työtä pari tuntia ja eiköhän vaan ole kohta taas takaisin ja sama virsi.
Se on vähemmän hauskaa huomata miten helposti vanhoihin rutiineihin on pudota. Syksyllä oli täällä töitä mahdottomasti. Yritettiin saada projekti kasaan, ei saatu, tietenkään - siksi olen takaisin. Vietin öitä toimistolla, talsin aamurukousten aikaan himaan, nukahdin aamupäiväksi ja olin iltapäivän aluksi takaisin töissä. Syyrialaiset pitivät minua täysin tärähtäneenä. Hyvästä syystä.
Eilen perjantaina kävin vuorilla juoksemassa. Vähäisen unen ja ylenmääräisen Kefrayan voimalla, mutta silti. Olin kotona illalla. Yritin lukea, mutta väsy tuli. Simahdin sohvalle heräten siitä tänään aamulla, myöhässä.
Herään sohvalta, Morcheeba: Wonders Never Cease, pidin kovasti tästä kappaleesta kesällä, masennuttaa, hiukset ovat oluessa (olen käynyt Hashilla ja pitkästä aikaa, sitä se teettää, klubiin palaavia rangaistaan), masennuttaa, olen lähdössä liian myöhään liikkeelle, suihku ei taaskaan toimi, vain haaleaa vetta, miten pirussa ihmisen pitäisi hässikaljaiset hiukset kylmällä vedellä pestä, hä?
Katson surffifilmiä läppäriltä, takut pois hiuksista, vaatteet ovat ryppyiset, kaksi silitysrautaa olen ostanut, molemmat antanut pois, en ole uskonut takaisin tulevani, katselen keittiön ikkunasta moskeijaa auringossa, kaupungin yllä on tummat pilvet ja smogiharso, tuolilta kuivumasta tummunut t-paita, näyttää olevan yksi niistä, jotka ostin lentoyhtiön lähettäessä tavarani ensin epähuomiossa Pariisiin ja sieltä viiveellä Beirutin kautta tänne.
Irkissä väitettiin tänään, että olen kenties Syyriassa saanut arvokkaan opetuksen. Oppinut ymmärtämään itseäni ja ehkä myös ympäröivää maailmaa. Ehkä näin on. Pureksimista tämä vähän yli vuoden aika vaatii. On opittava tarkemmin harkitsemaan mihin sitoutuu. Ei ole ollut helppo komennus. Vaan ei voi mitään. Olisin voinut projektista sanoutua irti, mutta en sitä tehnyt. On homma hoidettava eikä se sinällään hankalaa olekaan. Kolmisen viikkoa enää. Enemmän varmaan katuisin ellen töitäni loppuun hoitaisi.
Perhanan syyrialainen valtiokoneisto. Yksi kleptokraatinen mafia koko arabisosialistisen pyramidin korkein kerros. Se on uskomatonta kuinka paljon täällä voidaan käyttää energiaa vaikka Israelin vihaamiseen. Onhan sille syynsä, mutta Syyriassa patrioottisen mouhotuksen taustalla on vain diktatuurin ylläpito. Ulkopoliittisen tilanteen varjolla oikeutetaan sisäpoliittinen kuri ja järjestys.
Olen keventänyt sydäntäni.
(Aivan liina myöhään olen valveilla, mutta pelästyin menettäneeni arvokkaan unitunnin. En sentään. Se olikin vain kesäaikaan siirtyminen Suomessa. Syyriassa olemme vielä talvessa.)