About
El Blog!, Touppi's Super Eleet Blog.
Tuomas Toivonen
Subscribe
Subscribe to a syndicated feed of my weblog,
brought to you by the wonders of RSS.
Flavours
There's more than one way to view this weblog; try these flavours on
for size.
Links
These are a few of my favourite links.
Fri, 14 Sep 2007
Libanon ja Syyria, Badran ja Landis
Kuuntelin eilen illalla kotimatkalla radio-ohjelman jälkilähetyksen (podcastin, siis), jossa Joshua Landis (Syria Comment) ja Tony Badran (Across the Bay) väänsivät kättä Yhdysvaltain ja Syyrian suhteista. Landisin ja erityisesti Badranin tuntien keskustelu pyöri Libanonin ympärillä. Kuten blogissaankin oli Badranilla kova tarve diskreditoida Landis, osoittaa tämä syyriamieliseksi hännystelijäksi. Landis puolestaan pyrki olemaan oikein asiallinen ja "aikuismainen" vaikka joutuikin muutamaan otteeseen pahasti puolustuskannalle. Mielenkiintoista oli kuitenkin kuulla Landisin ja Badranin keskustelevan muuallakin kuin blogeissaan.
Seuraavassa muutamia kommentteja keskustelun herättämänä. Todettakoon kuitenkin heti alkuun, että oma mielipiteeni on hyvin "badranilainen", pidän Syyriaa tällä hetkellä suurimpana uhkana Libanonin vakaudelle ja koen henkilökohtaisesti alueellisesti tärkeämpänä "pelastamisen" kuin esimerkiksi Libanonin uhraamisen Irakin vakauttamiseksi (ts. "ei neuvotteluille Syyrian kanssa").
Olisiko Syyrian kanssa neuvoteltava? Kuten Landis totesi, Syyrian ei täydy olla Yhdysvaltain vihollinen ja Yhdysvallat on Irakin toimillaan ja Syyriaa painostamalla katalysoinut vihanpidon. Landisilla on pointtinsa, mutta itse suhtaudun aavistuksen verran kriittisesti Basharin Assadin kykyyn tehdä kompromisseja. Basharin politiikka on osoittatunut vähemmän käytännölliseksi ja pitkäjännitteiseksi kuin isä-Assadin.
Neuvoteltava mistä Syyrian kanssa mistä? Landis painotti vastavuoroisuutta. Mitä annettavaa Syyrialla on? Syyria kenties kykenisi auttamaan Irakin vakauttamisessa. On selvä, että valtaosa "ulkomaalaistaistelijoista" kuitenkin kulkee Irakiin Syyrian kautta - ja osittain Syyrian hiljaisella suostumuksella. Silti shiiojen ja sunnien välisessä laajemmassa konfliktissa Syyrian vaikutusmahdollisuudet ovat heikot, ja Iraniin verrattuna mitättömät. Syyrialle Irakin pakolaiset ovat olleet tähän mennessä eduksi. Landisin lukujen mukaan pakolaisia on jo puolitoista miljoonaa. Badran lainasi IMF:n tuoretta raporttia, jonka mukaan valtosa Syyrian talouskasvusta viimeisen kolmen vuoden aikana on tullut irakilaisten pakolaisten mukanaan tuoman varallisuuden kautta. Aiemmin tällä viikolla Syyria kuitenkin totesi vaativansa jatkossa viisumin irakilaisilta. Kenties pakolaisten "laatu" on nyttemmin heikennyt ja keskiluokkaisia, Syyrian talouden kannalta edullisia pakolaisia ei enää samoissa määrin saavu, ts. kaikki, joiden on ollut suhteellisen helppo lähteä Irakista ovat jo lähteneet. Toisaalta on myönnettävä, että pakolaisten virta Syyriaan on ollut ongelmallista: terveys- ja koulutuspalvelut ovat ylikuormitettuja ja irakilaisten majoittamisen aiheuttama kiinteistöjen hintojen nousu aiheuttaa närää tavallisissa syyrialaisissa.
Rauha Israelin kanssa voisi palattaa Golanin Syyrialle. Mutta se tarkoittaisi, että Syyrian olisi alettava käyttäytyä asiallisesti. Ei enää terrorismin tukemista. Erityisesti tuki rejektionistisille palestiinalaisjärjestöille olisi lakkautettava, siis toimistot Damaskoksessa sulki, ei enää aseistamista tai harjoitusleiriä Syyriassa. Tuen Hamasille olisi lakattava, samoin PFLP-GC. Syyrian olisi myös de facto vetäydyttävä Libanonista. Israelin kanssa rauhan tehnyt Syyria ei voisi enää tukea Hizbollahia. Se taas puolestaan tarkoittaisi, että Syyria menettäisin keskeisen tuen tavoitteilleen Libanonissa. Välirikko Hizbollahin kanssa ja yleisemmin rauha Israelin kanssa olisi myös ongelmallista Syyrian ja Iranin liitossa. Ahmadinejadin kauden uudelleen äärimmäistynyt Iran jäisi yksin rejektionististen palestiinalaisten tukijaksi.
En voi uskoa, että Syyria olisi valmis luopumaan terroristaan, liitosta Iranin kanssa ja erityisesti Libanonista. Rauha Israelin kanssa tarkoittaisi Syyrialle selkeää marginalisoitumista. Ilman Libanonia Syyria ei ole alueellisesti merkittävä toimija. Samaten terrori tai sen uhka pitävät Syyrian jatkuvasti mukana laskelmissa pohdittaessa alueellista tilannetta. Rauhan tehnyt Syyria olisi non-entiteetti, joka kenties toimisi alueellisesti vakauttavana tekijänä, mutta tuskin silti poistaisi Hizbollahin tai rejektionististen palestiinalaisjärjestöjen Israeliin kohdistamaa uhkaa. Käytännössä Israelin hyödyt rauhasta Syyrian kanssa olisivat ehkä vähemmän merkittävät kuin usein annetaan ymmärtää.
Sisäpoliittisesti rauha Israelin kanssa olisi myös Syyrialle ongelmallista. Kiinnostavasti käydessäni Damaskoksessa elokuussa oli tunnelma kovasti aggressiivisempi kuin aiemmin. Tai ehkä tunnelma on liian voimakas ilmaus, mutta valtion tuottama ikonografia oli militantimpaa. Sekä tietysti Basharista oli saatu uudet, vielä entistä mahtipontisemmat potretit, ilmeisesti toukukuun presidentinvaaleissa saavutetun uudelleenvalinnan kunniaksi. Rauha Israelin kanssa poistaisi Syyrian regiimiltä yhden sen tärkeimmistä oikeutuksista. Kehno taloudellinen tila ei enää olisi kansalaisille selitettävissä sotatilalla.
Keskeisintä nähdäkseni kuitenkin neuvoteltaessa Syyrian kanssa on kysymys Libanonin tulevaisuudesta. Kuten Badran on usein todennut Golan on Syyrialle taloudellisesti merkityksetön. Libanon sen sijaan melkeinpä elintärkeä. Syyrialla ei ole mitään syytä neuvotella elleivät neuvottelukumppanit (siis kansainvälinen yhteisö) ole ensin valmiit luopumaan Hariri-oikeudenkäynnistä ja sitten palauttemaan Libanonin hallintaa Syyrian turvallisuuspalveluille ja sitä kautta Syyrien regiimin taloudellisia intressejä Libanonissa. Syyria ei ole millään tavalla ilmaissut valmiuttaan hellittää Libanonista ja esimerkiksi luoda maiden välille normaalit diplomaattisuhteet. Siksi Syyrian kanssa ei voi neuvotella. Muuten päädyttäisiin samaan tilanteeseen kuin vuosien 1990 ja 2005 välillä. Syyrian ei voi antaa uudelleen tukahduttaa Libanonia henkisesti ja taloudellisesti. Enkä usko, että Libanonin tilanne olisi tällä hetkellä näin kärjistynyt mikäli Syyria olisi vetäytynyt Libanonista aiemmin.