About
El Blog!, Touppi's Super Eleet Blog.
Tuomas Toivonen
Subscribe
Subscribe to a syndicated feed of my weblog,
brought to you by the wonders of RSS.
Flavours
There's more than one way to view this weblog; try these flavours on
for size.
Links
These are a few of my favourite links.
Sat, 01 Mar 2008
Kolme vuotta Haririn salamurhasta
Ystävänpäivästä ja Rafik Haririn murhan kolmannesta vuosipäivästä on kulunut jo pari viikkoa. En ole muilta kiireiltäni ehtinyt sitä blogikirjoittelun merkeissä kunnolla muistamaan. Varsinaisena vuosipäivänä istuin Invalidisäätiön sairaalassa odottelemassa sormileikkausta (vanha lainelautailuvamma) ja luin Augustus Richard Nortonin kirjaa Hezbollah: A Short History. Hizbollahin "ulkomaisten operaatioiden päällikkö" Imad Mughniyeh oli aiemmin viikolla pommitettu Damaskoksessa.
Asiaan. Carnegie Endowement for Peace julkaisi viime kuussa raportin "The New Middle East". Joshua Landis blogissaan kehuu raporttia, Tony Badran sen sijaan suhtautuu kaikkea muuta kuin myötämielisesti raportin Syyriaa ja Libanonia käsittelevään lukuun. Ei erityisen yllättävää. Samaten vähemmän yllättäää, että oma näkemykseni on huomattavasti lähempänä Badranin näkökantaa. Muutamia huomioita.
Carnegien raportti lienee oikeassa huomauttaessaan, että Yhdysvaltain Syyrian vastainen politiikka muodostui Irakin sodan jälkimainingeissa. Syyria koki sodan ja sitä seuranneen Irakin miehityksen uhkana ja toimi totutun ja ilmeisen toimivaksi havaitun tavan mukaisesti, ts. Syyria avoimesti tuki vastarintaliikettä Irakissa kuten on tehnyt vuosikymmenet Libanonissa ja myös tukiessaan palestiinalaisia äärijärjestöjä. Syyrian hankaloittaessa Yhdysvaltain toimia Irakissa oli Yhdysvaltain vaikea edelleen tukea Syyrian roolia Libanonissa. Vaikka Yhdysvaltain tuki Libanonin demokratialle voidaan näin nähdä vähemmän pyyteettömänä on silti huomioitava Libanonissa syksyllä 2004 tiivistynyt vastustus Syyrian siirtomaavallan jatkumiselle. Haririn murhaan suoraan johtanut Syyrian vastaisuus oli Libanonissa sisäsyntyistä. Länsimaiden tuki seetrivallankumoukselle Haririn murhan jälkeen oli opportunistista, ei käynnistävässä roolissa. Näin ollen Yhdysvaltain Libanonin demokratiaa tukeva politiikka sai muotonsa vasta Haririn murhan jälkeen ja seetrivallankumouksen myötä.
Carnegien raportti myös toteaa, että keväällä 2005 järjestetyt Libanonin parlamenttivaalit toteutettiin vanhan, Syyrian saneleman vaalilain mukaisesti. Raportti käyttää tätä argumenttina epäillessään vaalit voittaneen March 14 -liittouman oikeutusta enemmistöön parlamentissa. En yksinkertaisesti ymmärrä väitettä. Miten parlamentin opposition toimet olisivat sen demokraattisempia? Päinvastoin: ministerien eri syksyllä 2006 ja sen perusteella vaatimus veto-oikeudesta hallituksessa; yli vuoden kestänyt Beirutin ydinkeskustassa telttaleiriä pitänyt mielenosoitus; presidentinvaalien sabotointi ja uuden presidentin valinnan ehdollistaminen uuden hallituksen valintaan, jossa oppositiolla veto-oikeus; ja kaiken huippuna tietysti Hizbollahin kesällä 2006 yksipuoleisesti aloittama sota Israelia vastaan. Vaikka nykyinen hallitus koostuukin mm. Samir Geagean ja Walid Jumblattin kaltaisista uskonnollisia ryhmittymiä edustavista sotalordeista ja Haririn klaanin oligarkeista on se silti vaalit rehdisti voittanut enemmistö ja on (toki enemmistönä se on helpompaa) toiminut näennäisen demokraattisesti.
Pari päivää siten kirjoittamassaan blogipostissa Landis toteaa anonyymisti syyrialaisviranomaisia lainaten: "Lebanon is no longer a card that Syria can play in the region. It is a card that is being used against us. We have no choice but to neutralizing it." Uskomatonta, kerrassaan. Avoimen propagandista roskaa, imho. Kannattiko aloittaa syksyllä 2004 autopommikampanja Libanonissa? Kenties hieman yllättäen se johti ylikansallisen tutkimusryhmän perustamiseen YK-mandaatilla ja rikokset käsittelevän kansainvälisen oikeusistuimen saattamiseen voimaan. Haririn murhatutkimusten saattaminen päätökseensä ei ole anti-Syyria -kortin pelaamista vaan yksinkertaisesti välttämättömyys.
Landis jatkaa lainaustaan: "Syria has no interest in hurting Lebanon or 'burning' it, as some claim. It is in Syria's interest to have a prosperous Lebanon as we demonstrated in 1990s." Uskoamatonta, kerrassaan. Syyrian avoin hegemonia Libanonissa 1990-2005 oli todellisen roistovaltion aikaa. Roistovaltion siinä mielessä, että Syyrian poliittinen ja sotilaallinen eliitti ryösti Libanonin varallisuutta mielinmäärin. Landisin omaa kommentaaria: "Syria and its Lebanese allies have no intention of abandoning the Lebanese government to Saad Hariri, Jumblat, and Geagea. They believe that they have the better position from which to wage the economic war that will surely decide the fate of both Lebanese and Syrians." Taloudellista sotaapa hyvinkin. Kun Libanonin vauraus ei ole enää Syyrian ryöstettävissä, on sopiva aika käydä taloudellista sotaa. Syyrian regiimi kokee Haririn murhatutkimukset itselleen eksistentiaaliseksi uhaksi ja siinä pelissa Libanonin kansantalous on muitta mutkitta uhrattavissa oleva nappula. Libanonia ei täydy konkreettisesti polttaa (no, autopommeja lukuunottamatta), mutta sen talouden kyllä saa tuhota.
En ymmärrä, miksi Landis lainaa täysin kritiikittömästi syyrialaisviranomaisten propagandaa vaikka itsekin toteaa (näiden väitteiden vastaisesti) Syyrian käydän taloussotaa ja toimivan Libanonin vastaisesti.
Vaan eiköhän tämä tältä erää Libanonin puolustukseksi ja Syyrian vastaisuutena. Kuten lienen aiemminkin todennut ei minulla ole mitään sinällään Syyriaa ja vielä vähemmän syyrialaisia vastaan, mutta Syyrian valtiokoneisto sortaa sekä kansalaisiaan että Libanonin enemmistöä kestämättömällä tavalla. Olisi varmaan kesällä käytävä Libanonissa tukemassa maan taloudelle kriittistä turismia, jonka erinomaiselta näyttäneen sesongin Hizbollah meni toissakesänä tuhoamaan.