Boardhousen Hammond kirjoitti kallio.org:ssa käyneensä tutkailemassa Kauniaisten mäkiä. Erityisesti mainitsi Vanhan Turuntien mäen, joka en itse ollut tullut ajatelleeksi mahdollisena kohteena. Lähdin mäkeä tarkastamaan, mutta päädyin lopulta parin tunnin kiertelevälle tutkimusmatkalle. Ilma oli sopivan viileä, taivas kirkas ja kuu valaisi hyvin, joten olosuhteet olivat hyvät.
Suuntasin ensin ylös Asematietä ja testasin jo tutun Oppilaskodintien mäen, joka Medixiä (nyk. Mehiläinen) ja kaupungin rakennustoimistoa sivuaa. Mäki on lyhyt ja jyrkähkö, mutta pinnoite on hyvä. Käännös mäen pohjalla Eteläiselle Suotielle on rosoinen.
Jatkoin Asematietä ohi uimahallin aina Työväen akatemialle. Alas vasemmalle akatemialta lähtikin sitten Hammondin kehuma Vanhan Turuntien mäki alas Alppihiihtokeskukselle. Testailin mäkeä parilta eri korkeudelta, mutta pinnoite on rosoinen ja pito vähänkin kovemmassa vauhdissa oli huono. Pyörätie oli myös roskainen ja osittain asfaltti on kehnoa. Kokonaisuudessaan mäki on kyllä vauhdikas. Käännös Vanhaan tienhaaraan mäen pohjalla vie U. Suomalaiselle, jonka kohdalla pieni ylämäki päättää laskun hallitusti. Vaaralliseksi kapeaksi käännöksen tekevät mahdollisesti mutkassa vastaan tulevat linjan 109 bussit.
Jatkoin Vanhaa Turuntietä alppihiihtokeskuksen ohi. Näemmä kompleksi mukavan oloisia pienkerrostaloja noussut sitten viime näkemän. Jäähallilla oli hyvää asfalttia ja lyhyt mäki, jossa ensin vauhtia antava droppi ja sitten tilaa muutamalle mutkalle.
Jorvinmäen eli Vanhan Turuntien ja Bembölentien risteyksestä ylös Kaunialan sotavammasairaalalle kohoavan syöksyn jätin suosiolla omaan rauhaansa. Muistot nopeusennätyksiä hipovista laskuista pyörällä puistattivat riittävästi.
Suuntasin Karvasmäentietä kohti Jorvin sairaalaa. Pyörätie oli huollossa, joten sai jolkottaa lauta kainalossa. Auton ikkunasta Glimsin maatilamuseolta lähtevä mäki oli ohi ajaessani näyttänyt hyvältä. Profiililtaan se olikin kelvollinen. Pitkähkö, turvallinen ja maisemallinen. Miinuksena erittäin huono pinnoite. Loppuvaiheessa meinasivat loivatkin carvit luisauttaa lankun alta.
Takaisin Jorvinmäen alle, jonka alhaalta katsoen oikealta puolelta lähti Suokrouvintie. Mäellä on sopivasti jyrkkyyttä ja pituutta, mutkittelua ja täydellinen pinnoite. Jätin kuitenkin laskematta, koska pohjalla vastassa tehokasta pysähtymistä vaativa kolmioristeys.
Suokrouvintien huipulta jatkoin pitkin pururataa ja kävin nauttimassa metsän äänistä Glimsin peltojen lakeuden äärellä. Pullahdin pururadalta Turunväylän varteen. Alikulkutunnelista tie jatkui kallioon louhitulle väestönsuojalle, jonka ympäristö oli läpikotaisin bombattu. Kiipesin suojan yllä kohoavalle mäelle, josta löysin niin ikään bombatun, Turunväylällekin näkyvän Tukiaseman. Yllättäen tukiaseman takaa, väestönsuojan päältä lähti laskukelpoinen mäki. Pinnoite oli huonohko ja hiekkainen, mutta ympäristö eksoottinen.
Mäki tukiasemalta laski parkkipaikalle, josta tie jatkui vain Turunväylälle. Vaihtoehdot vähissä jatkoin pitkin raffia motarin vieressä aina Tuomarilan rautatiesillalle asti, josta pääsikin taas Tuomarilantien viereisen pyörätien hyvää asfalttia Koivuhoviin. Laskin pariin otteeseen mäen alas asemalaiturilta.
Koivuhovin vierestä löytyi sitten ehkä reissun paras mäki, jota tosin olin jo aiemmin silmäni iskenyt. Asemalle Tuomarilan suunnasta Kasavuoresta laskee Yrjö Liipolan tien pitkä ja sopivan jyrkkä mäki. Lyhyen vauhdin kontrollointiin sopivan tasanteen jälkeen mäki jatkuu vielä toisen mokoman Bredantietä. Yrjö Liipolan tien ja Bredantien mutkassa näkyvyys on hyvä kuten myös alhaalla risteyksessä aseman tienoilla. Pinnoite on kelvollinen paitsi lähellä Bredantien pätkän loppua. Suosittelen. Ehdottomasti Kauniaisten parhaimmistoa.
Loppumatka kotiin oli tuttua ja turvallista Bredantietä ja lasku Asematien pyörätietä kääntyen Tunnelitielle.
Kokonaisuutena hyvä sessio. Koivuhovi on ehdottomasti käytävä uudestaan, mutta Stiben slalomboard voisi olla lonkkaria toimivampi vaihtoehto. Alppihiihtokeskus oli huonon pinnoitteen osalta pettymys. Tukiasema puolestaan ehdottoman eksoottinen.